Havuja prkl! ~Heidi

Pippuriprinsessan koululla järjestettiin kranssintekokurssi. Ja me tietysti mentiin! En ole ikinä tehnyt kranssia ja halusin vähän vinkkejä.

 

 

Mun ajatuksena oli, että tehdään yhdessä – tai et mä pääsääntöisesti teen varsinaisen kranssin ja tytöt koristelee tai ainakin valitsee koristeet.

 

 

Toisin kävi. Pippiriprinsessaa ei tarvinnut auttaa lainkaan, jopa rautalangan väänsi havujen ympärille itse!

 

 

Tirriäisen kanssa sentään sain vähän edes tehdä yhteistyötä. Mutta aika omatoimisesti hänkin kranssinsa teki.

 

 

Pippuriprinsessan kranssin koristelussa pätee selkeästi "vähemmän on enemmän": pari punaista rusettia ja kaunis kolmen kävyn ryhmä. Tirriäinen luottaa paremmin "enemmän on enemmän" -ajatteluun: kranssista löytyy käpyjä, jotka PITI asettaa kanta ylöspäin, kultanauhaa, punainen rusetti, punaista pitsinauhaa jne. Kaikkia koristustarvikkeita, joita meillä oli mukana.

 

 

Olis pitänyt tehdä oma, mutta ajattelin, että kaksi riittää. Ja niinhän ne riittääkin. Tuossa terassilla odottavat, että keksin, mihin ihmeeseen KAKSI kranssia laitan niin, että kumpikin kranssi pääsee kunnoolla esiin.

 

 

Ja kyllä, pimeää oli, kun kuvat räpsäisin - kännykällä... En malttanut odottaa!

 

Mun messusaalis on muuten edelleen kuvaamatta. Ehkä tänään…?

- Heidi

Messusaalis ~Tiina

Tätä on odotettu. Vuosi. Tai voi melkein laskea, että kaksi, koska viime vuonna olin kuumeessa juuri tuolloin messujen aikaan ja jäi silloin messut messuilematta. No, nyt otettiin takaisin.

Messureissutunnelmat eli virallinen matkakertomus tulee löytymään erillisestä postauksesta. Ajattelin tehdä kuitenkin syväluotaavan analyysin omista löydöistäni erikseen. Eli lauantaina ryykättiin Heidin kanssa "muutaman" muun kanssa Pirkkahalliin Kädentaito-messuille.  Yksityiskohtia itse reissuilusta saatte vielä odottaa.

En tiedä, mitä sitten seuraavaksi haalitaan, mutta tänä vuonna mukaan tarttui kankaita. Lähinnä lapsille, mutta kyllä jotain itsellekin. Trikoota, joustofroteeta, resoreita. Ihania, suorastaan syötävän suloisia. Lapset ovat vielä onneksi sen verran pienissä vaatekooissa (vaimitenhimskatissasekirjoitetaan!), että puolen metrin pätkillä päästään aika pitkälle.

Ja ruksi seinään, en sitten ostanut yhtään kerää lankaa. Sitä kun on jokunen varastossa (hups...).

Are you ready? Tästä lähtee...

 

Koko kangassaalis.

 

Joustofroteet. Vasemmalla Hellapuun auringonkukkaa, Naperonutun paloautoa ja Sampsukan tyttökavereita.

 

 

Typyn kankaat. Hellapuun Paratiisi-Maijaa punaisena, turkoosi "Juhlat" riskillä, mutta tuntui kelpaavan.

 

Miksei voisi Pikkuveikallekin tehdä jotain, jos vaan jää jäljelle.

 

Tällainen ihanuus. "Sammalpolku by Paapii". Olisi ehkä pitänyt ottaa isompi pala ja ommella itselle... Ihan mahtavat värit.

 

Kuviolliset Sampsukan palalaarilöytöjä. Keltaista ja vihreää resoria kaveriksi.

 

"Onnit" Pikkuveikalle ja "Paratiisi-Maija" Typylle. 

 

"Sammalpolut. Tuo oikea Pikkuveikalle. Niiiiin hänen värisensä.

 

 

Perhosihanuus. Jumalaisen pehmeää.

 

Sampsukan palalaarista nämä. Tyttökaverit. Hinta ei päätä huimannut, näistä mekko Typylle. Taitavat itse asiassa olla velouria eivätkä joustofroteeta.

 

Paloautojoustofroteeta Pikkuveikalle. "On miun" sanoi hän.

 

Ja nää on miun! Mekkoa ja tunikaa tulossa. Ihan itselle.

Kuten kuvista näkyy, mopo karkasi täysin ja totaalisesti.

Nyt on kankaat pesty ja huomenna varmaan saksimaan. Tämä päivä oli pakko uhrata liki sadan kokeen tarkastamiseen, kun ensi viikolla tulee toinen mokoma lisää. Mutta huomenna... Hyvää kannattaa odottaa.

Jotain muutakin pientä löytyi. Vähän on jo jouluisia juttuja, joten niistä ollaan ihan hyshys.

Mukavaa viikonalkua!

Toivoopi,

Tiina

Jänistä pukkaa, vol. 2 ~Tiina

Heidi aloitti jänisteeman ja minä jatkan sillä. Puikoilta sujahtivat jo pari viikkoa sitten jänislapaset kaverin tytölle synttärilahjaksi. Lempiväri on kuulemma vaaleansininen (mitäh, onko toivetta, että tuon neljävuotiaan pinkkikausi joskus päättyy?! ;) ja kaikenmoiset karvaiset elikot olivat toivelistan kärjessä.

Malliksi valikoitui Ravelrya hetken selattuani Barbara Gregoryn "Flip Flopsy", iloiset veijarimaiset pupulapaset.

malli: "Flip Flopsy" by Barbara Gregory

lanka: Novita Nalle

puikot: bambuiset sukkapuikot 3 mm

Hieman kuhmuraista neulepintaa tuli, mutta silitysrauta pelasti jälleen kerran. Kummasti tasoittui kunnon höyrytyksellä.

 

Typy suostui ystävällisesti poseeraamaan lapaset käsissään ennen vasinaisen lahjan saajan lahjomista. Ovat neljävuotiaan käteen vielä isot, mutta kymmenvuotiaalle juuri passelit. Jouduin muutaman kerroksen neulomaan ekstraa kärkeen, jotta mahtuvat varmasti oikealle omistajalleen. 

 

 

Malli itsessään oli selkeä ja helppo noudattaa. Aika paljon pitkiä lankajuoksutuksia tuli, mutta suhteellisen hyvin onnistui niidenkin kietominen ja lopputulos onnistui näiltäkin osin. Lapaset neuloutuivat kuin huomaamatta parissa illassa. Kirjoneule on niin koukuttavaa, vielä yksi kerros, vielä yksi, vielä yksi...

Täällä odotetaan jo perjantaita, jolloin saa karistaa arjen kiemurat hetkeksi mielestään ja suunnata kohti Tamperetta ja Kädentaito-messuja. Meillä on Heidin kanssa varattuna oikein yön yli reissu, perjantaina jo kulmille, yö nukkuen ilman väliherätyksiä ja lauantaina heti aamusta messuilemaan. Sitä odotellessa jaksaa tämän viikon.

Mukavaa viikon alkua kaikille!

Terveisin,

Tiina

Pikkuvaivalla iloinen Jänis ~Heidi

Olipa kerran Jänis, jonka Heidi oli saanut lahjaksi täyttäessään 5 vuotta (muistaakseni).

Jänis oli kulkenut Heidin mukana siitä lähtien, yleensä se löytyi öisin Heidin pään alta tai kainalosta. Kun Heidi oli kasvanut aikuiseksi Jänis nukkui yönsä Heidin sängyn vieressä, mutta lainasi päivisin Heidin sänkyä.

Jänis tykkäsi, että Heidin uusin sänky oli muuten oikein mukava ja kotoisa ryppyisine lakanoineen, mutta sänky kaipasi taakseen jotain…

 

Niinpä Heidi haki kaupasta 18 millisen lastulevyn…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

… ja purkillisen Liberon Sävyä, värissä CHIC Harmaa  ja vaahtomuovisiveltimen (joka osoittautui Heidin käytössä liian heppoiseksi).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ensimmäisen käsittelykerran jälkeen puunsyyt näkyivät kauniisti läpi, mutta pinta oli kamalan epätasainen. Siispä toinen kerros öljyä pintaan!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja näin pienellä vaivalla saatiin Jäniksen sisustussilmä tyydytettyä. Edelleen ne kauniit puunsyyt näkyvät läpi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alkaakohan Jänis seuraavaksi valittamaan siitä, että lakanat ovat ryppyisiä – tai siitä, että sängyssä ei ole päiväpeittoa?

Rakas joulupukki, tuo Jänikselle ihana, pehmeä ja pöyhkeä, valkoinen sängynpeitto.

Korvaukseksi minä olen alkanut iltaisin auttelemaan sinua ja tonttujasi…

 

 

T: Heidi

Tarkenisko talvella paremmin kissarukkasissa? ~Heidi

Tiina käväisi entisellä asuinpaikkakunnallaan moikkaamassa meitä tuttuja (saattoi hällä toki muutakin asiaa tänne olla, mutta haluan uskotella itselleni näin").

Käväistiin illalla syömässä, ihan vain kaksin ja rau-has-sa... Pieni ja tarpeellinen piristyshetki arkeen pienten lasten työssäkäyville äideille. Syömään päästyämme Tiina ojensi minulle pienen kassin, jossa näin jotain superkaunista pintaa kassissa, mutta en voinut edes kuvitella, miten kaunista sieltä paljastuisikaan:

 

 

Miten kukaan voikaan osata neuloa noin kaunista kirjoneuletta? En ymmärrä. Omat yritelmäni kinnaavat joka puolelta ja näyttävät "klömppisiltä", vaikka kuinka yrittäisin langanjuoksut löysyttää.

 

Herkkujakin kassista löytyi:

Hiukka noloa oli, että ei minulla vaan ollut mitään annettavaa mukana. Täytyy korjata tilanne seuraavalla kerralla, eli Tampereen käsityömessujen aikaan :).

 

Nuo yllä olevet kuvat otin heti Tiinan vierailun jälkeen, pari viikkoa sitten.

 

Sen jälkeen tapahtui jotain ikävää (alla olevat ulkokuvat eiliseltä)...

 

Minä vielä teen tuosta villasukansyöjäkatista joku kaunis päivä rukkaset. Olis varmaan ihanan lämpöiset!

 

 

Oikeasti se on hyvin rrrrrrrakas kissa, en tee siitä rukkasia, edes irtokarvoista, kun en osaa kehrätä.

 

Iso kiitos, Tiinaseni. Ne on ihanat! Ja juuri sopivat! Ja näitä on pidetty jo kovasti. Nyt täytyy vaan yrittää korjata tuo kärki jotenkin, jotta jatkossa voin pitää niitä lisää.

- Heidi

Niitä kasvaa kuin sieniä sateella ~Heidi

Onhan näitä...

... keskeneräisiä sekä parittomia sukkia ja lapasia. Eikä tässäkään ollut vielä todellakaan kaikki. Samaan tahtiin tupsahtelevat kaappeihin kuin syyssienet metsään.

Vielä pari vuotta sitten, ennen Ravelrya ja blogiaikaa, koin omantunnontuskia, jos mulla oli useampi kuin kaksi projektia samaan aikaan menossa. Ei, en koe enää!

Jospa siis menisi hetkeksi nojatuolin suojiin tikuttelemaan edes yhtä noista valmiimmaksi päin. Vaikka mieli tekisi kyllä aloittaa yhtä uutta projektia...


Tämmöisin miettein tänään,
Heidi

Tuo taustalla oleva lastulevykin pitäisi jalostaa sohvan selkänojaksi.