Käväistiin illalla syömässä, ihan vain kaksin ja rau-has-sa... Pieni ja tarpeellinen piristyshetki arkeen pienten lasten työssäkäyville äideille. Syömään päästyämme Tiina ojensi minulle pienen kassin, jossa näin jotain superkaunista pintaa kassissa, mutta en voinut edes kuvitella, miten kaunista sieltä paljastuisikaan:
Miten kukaan voikaan osata neuloa noin kaunista kirjoneuletta? En ymmärrä. Omat yritelmäni kinnaavat joka puolelta ja näyttävät "klömppisiltä", vaikka kuinka yrittäisin langanjuoksut löysyttää.
Herkkujakin kassista löytyi:
Hiukka noloa oli, että ei minulla vaan ollut mitään annettavaa mukana. Täytyy korjata tilanne seuraavalla kerralla, eli Tampereen käsityömessujen aikaan :).
Nuo yllä olevet kuvat otin heti Tiinan vierailun jälkeen, pari viikkoa sitten.
Sen jälkeen tapahtui jotain ikävää (alla olevat ulkokuvat eiliseltä)...
Minä vielä teen tuosta villasukansyöjäkatista joku kaunis päivä rukkaset. Olis varmaan ihanan lämpöiset!
Oikeasti se on hyvin rrrrrrrakas kissa, en tee siitä rukkasia, edes irtokarvoista, kun en osaa kehrätä.
Iso kiitos, Tiinaseni. Ne on ihanat! Ja juuri sopivat! Ja näitä on pidetty jo kovasti. Nyt täytyy vaan yrittää korjata tuo kärki jotenkin, jotta jatkossa voin pitää niitä lisää.
- Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti